Maud tunsi, kuinka Pat tarttui häneen ja nosti hänet autoon. Seuraavassa silmänräpäyksessä oli ovi suljettu. He istuivat vieretysten, ja auto mennä huristi pitkin Market Streetiä. Pat kietoi kätensä Maudin ympäri ja suuteli häntä. Kun Maud katsahti häneen huomasi hän Patin heikosti punastuvan.
"Minä… minä olen kuullut sanottavan, että suutelemisessakin on taitoa", sanoi Pat. "Itse en tiedä siitä mitään, mutta tahdon oppia. Katsos, sinä olet ensimmäinen nainen, jota olen suudellut."
IX.
Aarniometsästä kohosi rosoinen vuorenkukkula. Sillä istuivat syleilyssä mies ja nainen. Alempana metsän reunassa oli kaksi hevosta lieassa. Kummankin hevosen satulan takana oli pari pientä satulareppua. Puut ympärillä olivat suuria ja tiheitä. Ne kohosivat sadan jalan korkeuteen kymmenen kahdentoista jalan levysinä. Toiset olivat vielä paljon suurempia. Koko aamupäivät olivat Maud ja Pat samoilleet tässä tiheässä metsässä, ja tämä kukkula oli ensimäinen paikka, josta he saattoivat vähän nähdä metsää.
Alapuolella heitä, niin pitkällä kuin he saattoivat nähdä oli sinertäviä vuorenharjannerenkaita. Niitä nousi toistensa takaa hämärtävään taivaanrantaan asti, jonne ne hävisivät äärettömyyteen. Metsässä ei ollut yhtään paljasta paikkaa; pohjoisessa, etelässä, idässä ja lännessä, joka puolella rehevää metsää.
He lepäsivät katsellen maisemaa, ja Pat piti Maudin kättä omassaan, sillä tämä oli heidän kuherruskuukautensa, ja he olivat Mendocinon mäntymetsässä. He olivat matkustaneet hevosella Shastasta asti rannikkoseudun aavikoiden kautta, eikä heillä ollut muuta suunnitelmaa kuin jatkaa kunnes he muuttaisivat suunnitelmaansa. He olivat yksinkertaisesti puetut, Maud pölyisessä mekossa, ja Patilla oli vain villapaita ja housut. Paita oli avokaulainen, niin että hänen auringonpaahtama kaulansa jäi paljaaksi. Tämä suurikokoinen vartalo tuntui olevan oikeassa ympäristössä täällä metsänjättiläisten parissa, samalla kuin Maud istuessaan siinä Patin vieressä näytti itse personifikioidulta onnelta.
"Niin, sinä suuri mies", sanoi Maud nojautuen käsivarsilleen nähdäkseen paremmin Patin, "tämä on kummallisempaa kuin lupasitkaan. Kuinka hauskaa onkaan katsella tätä yhdessä sinun kanssasi!"
"Maailmassa on paljon, jota tulemme yhdessä katselemaan", vastasi Pat ja kääntyi vähän voidakseen tarttua molemmin käsin Maudin käteen.
"Mutta ei ennen kuin olemme lopettaneet tämän", intoili Maud. "Luulen, etten koskaan voi väsyä katselemasta näitä mahtavia metsiä… ja sinua."
Pat syleili häntä.