"Oi, rakkaani", kuiskasi Maud. "Ja minä kun olin luullut, etten koskaan löytäisi sellaista itselleni."
"Minä en ollut koskaan toivonutkaan. Minun on koko ajan täytynyt tietää löytäväni sinut. Oletko iloinen?"
Maudin vastaus oli syleily, ja pitkän aikaa katselivat he uinaillen valtavaa näköalaa ympärillään.
"Muistatko minun kertoneeni sinulle siitä, kuinka pakenin punatukkaista opettajatarta? Silloin näin ensimäisen kerran tämän seudun. Kuljin jalan, mutta neljä, viisikymmentä penikulmaa päivässä oli minusta vain leikkiä, Olin aivan kuin intiaani. Silloin en ajatellut sinua. Metsänriistasta oli puute, mutta forelleja oli laumottain. Silloin asetuin myös leiriin tälle kukkulalle enkä aavistanutkaan että sinun kanssasi vielä olisin tullut tänne."
"Ja vielä ammattinyrkkeilijänä."
"Niin, sitä en ollenkaan ajatellut. Isä oli minulle aina sanonut, että tulisin sellaiseksi, ja sitä siis pidin jo päätettynä. Sillä hän oli hyvin viisas. Hän oli suuri mies."
"Mutta hän ei koskaan ajatellut, että lopettaisit sen ammatin."
"En tiedä. Hän salasi niin tarkkaan minulta sen huonot puolet, että melkein luulen hänen peljänneen juuri tätä. Olen puhunut sinulle sopimuksestani Stubenerin kanssa. Isä vaati välttämättömästi siihen tuon pykälän epärehellisyydestä. Ensimäinen vääryys impressarioni puolelta olisi tekevä sopimuksen tyhjäksi."
"Ja kuitenkin aiot otella Tom Cannamin kanssa. Kannattaako enää ollenkaan kilpailla?"
Pat katsoi nopeasti Maudiin.