"Tahdotko, etten sitä tee?"
"Rakkaani, tahdon, että teet mitä sinua miellyttää."
Niin sanoi Maud, ja vielä kun sanat kaikuivat hänen korviinsa, ihmetteli hän itsekseen, että juuri hän niin sanoi, hän, joka oli ollut koko Sangsterien suvun jäykkäniskaisin. Mutta hän tiesi, että sanat olivat tosia, ja hän oli siitä iloinen.
"Siitä tulee hauska ottelu", sanoi Pat.
"Mutta minä en ymmärrä, mikä siinä voi muodostua hauskaksi."
"En ole vielä suunnitellut yksityiskohtia. Sinun täytyy auttaa minua. Aion vetää nenästä sekä Stubeneria että koko vedonlyöjäliittoa. Siitä tulee pilan toinen osa. Aion nujertaa Cannamin ensimäisessä erässä, ensimäisen kerran suuttua nyrkkeillessäni. Tom Cannaman parka, joka on yhtä epärehellinen kuin kaikki muutkin, joutuu varsinaiseksi uhriksi. Katsos, aion pitää puheen lavalta. Se on jotain hyvin epätavallista, mutta minä paljastan yleisölle nyrkkeilyn varjopuolet. Urheilu itsessään on hyvää, mutta kun sitä hoidetaan liiketarkotuksessa, muuttuu se huonoksi. No niin, nyt puhun sinulle yleisön sijasta."
"Minua haluttaisi olla kuuntelemassa sitä", sanoi Maud.
Pat katsoi häneen ja mietti.
"Mielelläni tahtoisin nähdä sinut siellä. Mutta siitä tulee epämiellyttävä tilaisuus. Ei kukaan osaa sanoa, mitä tulee tapahtumaan, kun alan toteuttaa suunnitelmaani. Mutta tulen heti luoksesi, kun se on ohi. Siitä tulee nuoren Glendonin viimeinen esiintyminen lavalla, millään nyrkkeilylavalla."
"Mutta, rakas Pat, ethän koskaan elämässäsi ole pitänyt mitään puhetta", huomautti Maud. "Voit hämmentyä."