Pat pudisti varmana päätään.
"Olen irlantilainen", hän sanoi. "Onko koskaan ollut olemassa yhtään irlantilaista, joka ei olisi osannut puhua?" Hän vaikeni ja nauroi sydämellisesti. "Stubener luulee minua hulluksi. Hän sanoo, ettei naimisissa oleva mies osaa harjotella. Mitä hän tietää avioliitosta, sinusta ja minusta tai yleensä mistään muusta kuin talonkaupoista ja etukäteen määrätyistä otteluista. Mutta sinä iltana saa hän oppia minulta… kuin myös Tom raukka. Minun tulee oikein sääli Tomia."
"Minun rakas villipetoni tulee käyttäytymään sekä villisti että petomaisesti, luulen", sanoi Maud.
Pat nauroi.
"Tahdon ainakin yrittää. Kuten sanottu, on se viimeinen esiintymiseni. Ja sitte olet sinä yksin, sinä. Mutta jollet tahdo kuulla puhuttavan tuosta viimeisestä ottelustani, niin sano vain sanakin."
"Luonnollisesti tahdon niin kuin sinäkin, suuri mies. Tahdon, että suuri mieheni saa tehdä oman tahtonsa mukaan. Jos itse tahdot mennä ottelemaan, niin minä tahdon sinun tähtesi ja itseni tähden. Ajattele, että sanoisin tahtovani liittyä teatteriin tai lähteä Etelämeren saarille tai pohjoisnavalle?"
Pat vastasi hiljaa, melkein juhlallisella äänellä:
"Silloin sanoisin: tee se. Koska sinä olet sinä ja koska sinun täytyy olla itsesi ja tehdä mitä haluat. Rakastan sinua, koska sinä olet juuri sinä."
"Ja me olemme yhteensä itsepäisesti rakastunut pari", sanoi Maud, kun
Patin syleily tuli hellemmäksi.
"Eikö se ole suurenmoista!" huudahti Pat.