"No niin, hän tahtoo ottaa sinut mukaansa San Franciscoon."
"Jään mieluummin tänne, isä", kuului vastaus.
Stubener tunsi itsensä hiukan pettyneeksi. Ehkä olikin hän loppujen lopuksi tehnyt turhan matkan. Tämä ei ollutkaan mikään nyrkkeilijä, joka innokkaasti olisi odottanut tilaisuutta päästä esiintymään. Hänen suunnaton ruumiinsa ei merkitsisi mitään. Siinä ei ollut mitään uutta. Sellaiset suuret miehet tulivat tavallisesti liian lihaviksi.
Mutta ukko Patin kelttiläinen viha lehahti tuleen, ja hänen äänensä sai käskevän sävyn.
"Sinä lähdet kaupunkiin nyrkkeilemään, poika. Sitä varten olen sinua treenannut, ja sen tulet tekemään."
"All right", kuului odottamaton vastaus, joka tuli tyytyväisenä mörähdyksenä leveästä rinnasta.
"Ja nyrkkeilemään sekä voittamaan itse paholaisen", lisäsi ukko.
Stubener tunsi itsensä taas pettyneeksi, kun hän ei nuorukaisen silmistä huomannut mitään hehkua tämän vastatessa:
"All right. Koska me lähdemme?"
"Oo, Sam tahtoo metsästää ja kalastaa hiukan ensin sekä myös koetella nyrkkeilyhansikkailla vähän sinua." Hän katsoi Samiin, joka nyökkäsi. "Voit riisuutua ja näyttää, mihin kelpaat."