"Muistakaa, mitä olen teille sanonut monta kertaa. Poikani on puhdas ja kunniallinen. Hänellä ei ole aavistustakaan urheilun varjopuolista. Kaiken sellaisen olen jättänyt kertomatta. Hän ei tiedä, mitä on vääryys. Hän tuntee vain nyrkkeilyn urhoollisen, romanttisen ja kunniallisen puolen, ja olen kertonut hänelle joukottain kertomuksia vanhoista ammattinyrkkeilijöistä, vaikka jumala tietäköön, ettei hän niistä erikoisesti innostunut. Voitteko ajatella, leikkasin sanomalehdistä pois urheiluosaston, jotta hän ei näkisi niitä, — hän luuli, että tarvitsin ne leikkelealbumiini. Hän ei koskaan ole kuullut puhuttavan, että joku nyrkkeilijä olisi keskeyttänyt kilpailun tai tehnyt sen muuten mitättömäksi. Älkää siis saattako häntä tekemisiin epärehellisyyden kanssa. Säästäkää häntä siitä epämiellyttävyydestä. Sen tähden juuri tein tuon pykälän sopimuksen lakkaamisesta. Pieninkin vääryys rikkoo sen. Ei mitään vetorahojen epärehellistä jakamista, ei mitään salaisia sopimuksia filmiherrojen kanssa. Tulette ansaitsemaan suuria summia molemmat. Mutta pelatkaa rehellistä peliä, muuten tulette menettämään. Oletteko ymmärtänyt?"
"Ja mitä teetkin, niin ole varuillasi naisten suhteen", kuului vanhan Patin viimeinen varotus, kun nuori Pat jo istui hevosen seljässä ja tottelevaisena kuunteli. "Naiset ovat kuolema ja helvetti, muista se. Mutta kun tapaat oikean, niin pidä kiinni hänestä. Hän on enemmän arvoinen kuin maine ja raha. Mutta ota ensin tarkka vaari, ja kun olet hänestä varma, niin älä anna hänen luisua sormiesi lomitse. Tartu häneen molemmin käsin ja pidä hänestä kiinni. Ota hänet, vaikka koko maailma sen tähden murenisi. Pat, poikani, hyvä nainen on… hyvä nainen. Se on ensimäinen ja viimeinen sanani."
III.
Heti heidän saavuttuaan San Franciscoon, alkoivat Sam Stubenerin huolet. Ei sen tähden, että nuori Pat olisi ollut pahankurinen ja tyytymätön kaupunkielämään, kuten hänen isänsä oli peljännyt. Päinvastoin hän oli mallikelpoisen hyvä ja mukautuvainen. Mutta hän kaipasi kotiin rakkaille vuorilleen. Salaisesti hän pelkäsi kaupunkia, vaikka hän järkähtämättömän tyynenä astuskeli pitkin sen katuja punaisena kuin intiaani.
"Olen tullut tänne nyrkkeilemään", sanoi hän ensimäisen viikon kuluttua. "Missä on Jim Hanford?"
Stubener vihelsi ja vastasi:
"Hänen kaltaisensa suuri mestari ei viitsisi katsoa puoleennekaan.
Menkää hankkimaan itsellenne mainetta, sanoisi hän."
"Voin nujertaa hänet."
"Mutta sitä ei tiedä yleisö. Jos voittaisitte hänet, tulisi teistä maailmanmestari, eikä mestaruutta ole kukaan nyrkkeilijä vielä saanut ensimäisellä ottelullaan."
"Minä voisin sen tehdä."