Hän otti piipun suupielestään ja virkahti vain: "En ymmärrä."
Sitten hän veteli sauhuja jälleen, tempasi sitten piipun suustaan ja osoitti sillä erästä kuvaa.
"Tuo kuva — mitä se tarkoittaa? En ymmärrä."
Katsoin kuvaa. Mies mielettömästi vääristynein kasvoin painaa oikealla kädellään draamallisesti sydäntään ja on kaatumaisillaan selälleen lattialle. Vastapäätä häntä seisoo toinen mies, jonka olemus ilmaisee turmion enkeliä ja samalla adonismaista puhtautta, ja jolla on kädessään savuava revolveri.
"Mies tappamassa toista", sanoin, koettaen salata ilmeistä hämmennystäni ja tuntien selitykseni puutteellisuuden.
"Miksikä?" kysäisi Sitka-Charley.
"En tiedä", minä tunnustin.
"Tuo kuvaa vain seurausta", sanoi hän, "se ei ilmaise alkua."
"Sellaistahan on elämäkin", vastasin.
"Mutta elämällähän on alkunsa", huomautti hän.