Rynnättyään leirille hän näki tytön seisovan irvistelevän koirajoukon keskellä ja hosuvan ympärilleen kirveellä. Koirat olivat murtaneet isäntäinsä rautaisen kurin ja hyökänneet ruokaa etsimään. Malemute Kid yhtyi tappeluun iskien luodikkonsa perällä, ja luonnollisen valinnan ankara leikki esitettiin kaikella alkuperäisen ympäristön edellyttämällä säälimättömyydellä. Luodikko ja kirves heiluivat yksitoikkoisen säännöllisesti, notkeat ruumiit väistelivät, villit silmät kiiluivat, ja irvistävät petohampaat välkkyivät; ihminen ja eläin taistelivat vallasta katkeraan loppuun asti. Sitten lyödyt pedot ryömivät tulenvalon rajalle, nuoleskelivat haavojaan ja valittivat kurjuuttaan tähdille.
Koko kuivan lohivaraston olivat koirat ahmineet; ehkä viisi naulaa jauhoja oli jäljellä ja kahden sadan mailin erämaa edessä. Ruth palasi miehensä luo, ja Malemute Kid leikkasi kappaleen erään koiran ruumiista, jonka kallo oli tappelussa ruhjoutunut. Koko ruho pantiin huolellisesti talteen, paitsi nahkaa ja sisuksia, mitkä heitettiin toisille koirille.
Aamulla syntyi uusi kahakka. Koirat olivat nyt käyneet toistensa kimppuun. Carmen, joka yhä tarrautui kiinni elämään, oli niitten saaliina. Ruoskaniskuja sateli niihin armotta. Ne kyyristyivät ja vingahtivat lyönneistä, mutta eivät lopettaneet, ennenkuin surkea raatelun uhri oli viimeistä palaa myöten ahmittu — luut, nahka, karvat, kaikki.
Malemute Kid kävi työhönsä kuunnellen Masonia, joka oli jälleen Tennesseessä ja puhui sekavasti ja huudellen hurjia kehoituksia entisten päiväinsä tovereille.
Käyttäen apuna viereisiä puita hän työskenteli nopeasti, ja Ruth ymmärsi hänen valmistavan laitetta, jolla metsästäjät nostavat lihan varmaan turvaan susilta ja koirilta. Hän taivutti pienten honkain latvoja yhteen ja sitoi ne lujasti toisiinsa hirvennahkahihnoilla. Sitten hän kuritti koirat tottelevaisiksi sekä valjasti ne kahden reen eteen, joihin hän sälytti kaikki tavarat paitsi turkiksia, joihin Mason oli kääritty. Nämä hän kietoi tiukasti hänen ympärilleen ja kiinnitti ne kummastakin päästä köysillä puiden taivutettuihin latvoihin. Metsästyspuukon sivallus oli päästävä latvat irti ja heilauttava ruumiin korkealle ilmaan.
Ruth oli kuullut miehensä viimeisen tahdon eikä vastustellut. Tyttö parka, hän oli oppinut alistumisen läksyn hyvin. Jo lapsuudestaan asti hän oli saanut alistua ja nähnyt kaikkien naisten alistuvan luomakunnan herrojen tahtoon vastustelematta. Kid salli hänelle yhden surunpurkauksen, kun hän suuteli miestänsä — tytön kansalla ei ollut sellaista tapaa —, vei hänet sitten pois ja auttoi lumikengät hänen jalkaansa. Sokeasti, vaistomaisesti nainen otti ohjaustangon ja ruoskan ja hosui koiria lähtemään. Sitten Kid meni Masonin luo, joka oli vaipunut uneen; ja pitkän aikaa naisen lähdön jälkeen hän yhä viipyi tulella, odottaen, toivoen ja rukoillen toverinsa kuolemaa.
Ei ole hauska olla yksin tuskallisissa ajatuksissa Valkoisen
Hiljaisuuden keskellä. Pimeä äänettömyys on sääliväinen, suojaa ihmistä
ja henkii tuhansia näkymättömiä myötätunnon henkäyksiä; mutta Valkoinen
Hiljaisuus, kirkas ja kylmä, teräksisten taivaitten alla, on armoton.
Tunti kului — kaksi tuntia — mutta mies ei kuollut. Keskipäivällä aurinko kohosi eteläisen taivaanrannan yläpuolelle, heitti tulen kajastuksen taivaalle ja laski nopeasti jälleen. Malemute Kid nousi ja astui raskain askelin toverinsa luo. Hän loi silmäyksen ympärilleen. Valkoinen Hiljaisuus näytti irvistävän, ja suuri pelko valtasi hänet. Kuului ankara pamaus, ja Mason heilahti korkeaan hautapaikkaansa. Malemute Kid sivalsi koirat vinhaan juoksuun ja katosi lumiseen erämaahan.
Keeshin tarina.
Kauan sitten eli napameren äärellä Keesh. Oli kylänsä päällikkönä monta menestyksellistä vuotta ja kuoli kunnioitettuna, nimensä miesten huulilla. Siitä on jo niin pitkä aika, että vain vanhat miehet muistavat hänen nimensä ja tarinansa, jonka he taas olivat kuulleet vanhoilta miehiltä ja jonka tulevat vanhat miehet kertovat lapsilleen ja lastensa lapsille aikojen loppuun saakka. Ja talven pimeydessä, kun pohjoismyrskyt pitkään puhaltavat yli jääröykkiöiden, ja ilma on täynnä valkeita hiutaleita, eikä kukaan uskalla liikkua minnekään, silloin on aika tarinoida, kuinka Keesh, kylän kurjimmasta <i>igloosta</i>, tuli mahtavaksi ja kohosi muita korkeammalle.