"Niin", sanoi hän, "otat valaan ihrapalan, näin, ja koverrat sen ontoksi. Sitten asetat valaanruodon tähän onttoon kohtaan, tiukasti jännitettynä, ja peität sen toisella ihrapalalla. Sitten se pannaan ulos, missä se jäätyy pieneksi, pyöreäksi palloksi. Karhu nielee pienen, pyöreän pallon, ihra sulaa, teräväpäinen ruoto oikenee suoraksi haavoittaen karhun sisuksia, ja kun karhu tulee hyvin heikoksi — mikäs, ettei sitä voi keihästää. Sehän on aivan helppoa."
Ja Ugh-Gluk sanoi: "Ah!" Ja jokainen sen jälkeen sanoi jotakin, kukin omaan tapaansa, ja Klosh-Kwan sanoi: "Ooh!" ja kaikki ymmärsivät.
Tämä on kertomus Keeshistä, joka eli hyvin vanhaksi napameren äärellä. Koska hän harjoitti viekkautta eikä noituutta, kohosi hän kurjimmasta igloosta kylänsä päälliköksi, ja kautta niitten vuosien, jotka hän eli, kerrotaan hänen heimonsa olleen hyvinvoipaa, eikä yhdenkään lesken tai yksinäisen tarvinnut yöllä vaikeroida sitä, ettei ollut heillä lihaa.
End of Project Gutenberg's Yllätys y. m. kertomuksia Alaskasta, by Jack London