"Mutta ethän sinä tiedä kuinka monta", huomautti Edith epätoivoisena. Hän huomasi Hansin neuvottomuuden ja lisäsi: "Sitä paitsi minä tulen auttamaan sinua."
Hans astui takaisin pöydän luo ja sammutti koneellisesti kynttilän. Sitten he toimittivat tarkastuksen. Harkey ja Dutchy olivat kumpainenkin kuolleet — hirvittävästi saaneet surmansa, ammutut läheltä. Hans kieltäytyi menemästä Denninin luo, ja Edithin oli pakko toimittaa tämä tarkastus itse.
"Hän ei ole kuollut", ilmoitti hän Hansille. Tämä tuli lähelle ja katsoi murhaajaan. "Mitä sanoit?" tiedusti Edith, kun epäselvä puheen murina kuului miehen kurkusta.
"Minä sanoin sen olevan kirotun häpeän, ettei hän ole kuollut", oli vastaus.
Edith kumartui ruumiin yli.
"Älä kajoa häneen!" käski Hans kiivaasti, oudolla äänellä.
Edith katsoi mieheensä äkkiä hämmästyen. Hans oli temmannut haulikon
Denninin alta ja oli pistämässä patruunia pesään.
"Mitä aiot tehdä?" huudahti Edith nousten nopeasti kumarasta asennostaan.
Hans ei vastannut, mutta Edith näki haulikon kohoavan hänen olkapäätään vasten. Silloin hän tarttui pyssyn suuhun käsillään ja töyttäsi sen ylös.
"Älä sekaannu tähän", kiljaisi Hans käheästi.