"Saatpa nähdä", kuului katkera vastaus. "Oo, hän tulee menettelemään varsin hienosti. Hän tekee esittämättä muodollisen ja lainopillisesti moitteettoman lausunnon, täyteen sullottu sanakirjan kauniilla sanoilla, jotka ovat yhteydessä oikeuteen."
"Mutta löytyyhän sanomalehtiä", virkkoi Watson.
"Ne eivät nyt ole kapinassa kaupunkihallituksen kanssa. Ne tulevat härnäämään sinua aivan kauheasti. Olethan nähnyt mitä jo ovat tehneet."
"Vainiin, nuo poliisitutkintojen selostajat siis eivät kirjoita totuudenmukaisesti?"
"Heidän on vain kirjoitettava jotain niin lähelle totuutta, että yleisö heitä uskoo. Hehän kirjoittavat selostuksensa saamiensa kaavojen mukaisesti. He ovat saaneet käskyn väärentää ja värittää eikä sinusta jää paljoakaan jälelle kun ovat lopettaneet. On parasta antaa koko jutun heti raueta. Sinä kyllä vedät lyhemmän korren."
"Mutta tutkinto on määräpäivänä." "Sano vain yhden ainoan sanan, niin se peruutetaan. Ihminen ei voi tapella koneen kanssa, ellei hänelläkin ole konetta apunaan."
III.
Mutta Carter oli itsepäinen. Hän oli varmasti vakuutettu siitä, että tuo koneisto hänet voittaisi. Mutta hän oli koko elämänsä ajan yrittänyt koota sosialiset kokemukset itselleen ja tässä oli epäilemättä jotakin uutta.
Oikeudenkäyntipäivän aamuna teki yleinen syyttäjä uuden yrityksen saada asia sovintoon.
"Jos tuohon suuntaan puhutte on parasta minulle kääntyä asianajajan puoleen", sanoi Watson.