"Pitäkää kiinni leipälaukkunne, niinkuin puhutaan sakilaiskielellä."
Sen sanottuaan ratsasti Carter Watson kalliopolkua pitkin alas kylään.
Kun tuomari Witberg linkkasi ajotietä ylämäkeä hotelliinsa pysähdytti hänet muuan maalaispoliisi, joka ilmoitti hänelle Carter Watson'in ilmiantaneen hänet päällekarkauksesta ja pahoinpitelystä.
V.
"Herra tuomari", sanoi Watson seuraavana päivänä kylätuomarille. Kylätuomarina toimi muuan varakas talonpoika, joka kolmekymmentä vuotta sitten oli läpäissyt maanviljelyskoulun. "Koska tuo Sol Witberg on katsonut hyväkseen haastaa minut oikeuteen muka pahoinpitelystä sittenkun minä ensin haastoin hänet pahoinpitelystä, haluaisin ehdottaa, että molemmat jutut yhdistetään. Todistajat ja asiakirjat ovat molemmissa jutuissa samat."
Tuohon kylätuomari suostuikin ja kaksoisjuttu alkoi. Watson syyttäjänä astui ensin esiin kertoen jutun.
"Olin juuri kukkasia noukkimassa", sanoi hän. "Noukin kukkia omalla maallani enkä osannut ajatellakaan minkäänlaista vaaraa. Äkkiäpä syöksyi tuo mies esille puitten takaa ja heittäytyi kimppuuni. 'Olen rosvopäällikkö Dodo', sanoi hän, 'ja minä hakkaan teidät siekalesyltyksi. Kädet ylös!' Vedin suutani hymyyn mutta samassa löi hän minua niin, että kaaduin ja hukkasin kukkani. Kauhea minkälaista kieltä hän käytti. Se oli raaka pahoinpitely aivan syyttä. Katsokaapa poskiani. Katsokaapa nenääni. En voinut sitä ymmärtää. Luultavasti oli hän juopunut. Ennenkuin olin ehtinyt toipua hämmästyksestäni ennätti hän lyödä minut näin. Olin hengenvaarassa ja minun oli pakko puolustautua. Siinä kaikki, herra tuomari, vaikka viimeksi tulee minun painostaa, etten voi kylliksi ihmetellä. Miksi sanoi hän olevansa rosvopäällikkö? Miksi hyökkäsi hän kimppuuni aivan syyttä?"
Sol Witberg tuli näin saaneeksi ilmaisia opetustunteja valehtelemistaidossa oikeuden edessä. Hän oli usein tuomarituoliltaan kärsivällisenä kuunnellut tuonlaisia valejuttuja ja vääristelyjä, mutta ensi kerran suunnattiin ne nyt häntä itseänsä vastaan eikä hän sen kauemmin istunut poliisituomioistuimella oikeuspalvelijat, poliisien ruoskat ja vankilakopit takanansa.
"Herra tuomari", virkkoi hän, "en milloinkaan ole kuullut tuonlaista paljoutta valheita punottavan kokoon noin kärkkäältä valehtelijalta…"
Watson nousi rajusti pystyyn.