"En voi kauemmin käyttää senlaista kapteenia palveluksessani, joka nimittää minut valehtelijaksi."
Kapteeni Dettmar oli silmänräpäyksen vastaamatta.
"Lee Goom nouti postin Tahitissa", rupesi kapteeni Dettmar puhumaan. "Olimme lähtövalmiit. Ette katsoneet kirjeitänne ennenkun olimme nostaneet ankkurimme ja silloin oli se myöhäistä. Siksi ette minulle antaneet matkapassia Tahitissa. Oo, minä kyllä tiedän. Näin tuon pitkän kirjekuoren Lee Goomin tullessa laivaan. Kirjeen oli lähettänyt Californian kuvernööri. Niin oli kirjekuoreen painettuna joten ken tahansa saattoi sen lukea. Olitte toimineet selkäni takana. Joku vietävä rakkari Honolulu'ssa oli kuiskannut jotain korviinne ja niin kirjoititte kuvernöörille saadaksenne lähemmät tiedot minusta. Ja tuon vastauksen jätti Lee Goom teille. Miksi ette tullut suoraan luokseni niinkuin miesten kesken on tapana? Ei, teidän piti menetellä kierosti minua vastaan, vaikkakin tiesitte tämän toimen olevan minulle ainoa mahdollisuus päästä uudelleen jaloilleni. Ja niinpian kun olitte lukenut kuvernöörin kirjelmän tiesitte että teidän oli saatava minut eroon. Sen olen lukenut kasvoiltanne näinä kuukausina. Olen nähnyt teidän molempain — pirun kohteliaina edessäpäin — vetäytyvän sokkeloihin puhumaan minusta ja tuosta San Franciscon tapahtumasta."
"Oletteko jo lopettanut?" kysyi Duncan ankaralla mutta silti hiljaisella äänellä. "Oletteko jo päässyt pisteeseen."
Kapteeni Dettmar ei vastannut.
"Silloin puhun teille yhtä jos toistakin. Juuri tuon Frisco-tapahtuman vuoksi en teitä eroittanut Tahitissa. Jumala tietäköön että annoitte siihen riittävät syyt. Jos joku ihminen tarvitsee tilaisuutta kohotakseen maailman silmissä, olette te niistä numero yksi. Ellette jo ennestään olisi ollut merkitty, olisin eroittanut teidät paikalla kuultuani miten olette minulta varastanut."
Kapteeni Dettmar näytti hämmästyneeltä, tahtoen katkaista puhujan, vaan katui lopulta.
"Tuo työ käsitti purrenkannen tilkitsemisen, uuden peräsinraudan asettamisen, koneenkorjauksen, uuden puomin valmistuksen ja pelastusveneen kuntoonsaattamisen. Te tarkistitte veistämöltä tulleen laskun. Se oli kaikkiaan neljätuhatta satakaksikolmatta frangia. Tavallisen taksan mukaan ei lasku olisi kohonnut centimeäkään ylitse kahdentuhannen viidensadan frangin."
"Jos enemmän luotatte satamasaikkareihin kuin minuun…", aloitti toinen puhumaan matalalla äänellä.
"Älkää vaivautuko keksimään uusia valheita", jatkoi Duncan kylmänä. "Minä tarkastelin laskun. Haastoin Flaubin'in kuvernöörin eteen vastaamaan ja tuo vanha juutas tunnusti velkoneen minulta liikaa kuusitoistasataa frangia. Hän sanoi teidän suostutelleen hänet siihen tekoon. Kaksitoistasataa oli teidän osuutenne ja neljäsataa hänen osuutensa lukuunottamatta työstä ansaitsemaansa summaa. Älkää minua keskeyttäkö. Minulla on hänen kirjallinen tunnustuksensa alhaalla hytissä. Ellei teillä olisi ollut tuo rajuilmapilvi yllänne olisin päästänyt teidät maihin. Teillä oli vain tämä ainoa mahdollisuus … tai myöskin täytyy teidän alistua. Soin teille tuon mahdollisuuden. No, mitä on teillä sanottavana?"