"Mitä sanoi kuvernööri?" kysyi kapteeni Dettmar happamena.
"Mikä kuvernööri?"
"Californian. Valehteliko hänkin teille niinkuin kaikki toiset?"
"Sanon teille mitä hän teistä puhui. Hän sanoi, että tuomionne langetettiin epävakavien todistusten nojalla ja siksi saitte elinkautisen rangaistuksen kun se toisessa tapauksessa olisi ollut kuolemantuomio; että olette Marymaa-perheen Dettmar'in musta lammas; että he sekoittivat maan ja taivaan saadakseen teille armon; että käyttäytymisenne vankilassa oli ollut esimerkiksi kelpaavaa; että hän toimi yleisenä syyttäjänä silloin kun saitte tuomionne; että hän teidän oltua seitsemän vuotta kuritushuoneessa antoi myötä perheenne rukouksille ja armahti teidät, ja että hän puolestaan epäili teidän murhanneen McSweeny'n."
Syntyi vaitiolo, jolloin Duncan jatkoi nousevan pilven tarkastelua ja kapteeni Dettmar'in kasvot työskentelivät kauheasti.
"Kuvernööri oli väärässä", selitteli hän lyhyesti nauraen. "Minä tapoin McSweeny'n. Minä juotin yövartijan juovuksiin. Minä iskin McSweeny'n kuoliaaksi omassa kojussaan. Käytin siihen laivakaraa mikä näytettiin oikeusistunnossa. Hän ei voinut puolustautua. Hakkasin hänet makkararuuaksi. Tahdotteko kuulla lähemmät yksityiskohdat?"
Duncan tarkasteli häntä kuin kummitusta, mutta ei vastannut.
"Minä en pelkää puhua siitä teille", virkkoi kapteeni Dettmar äkkiä. "Täällä ei ole todistajia läsnä. Ja sitäpaitsi olen nyt vapaa mies. Olen armahdettu, eikä minua todentotta enää pistetä tuohon läpeen. Ensimäinen isku murti McSweeny'n leukaluun. Hän makasi selällään ja nukkui. Hän sanoi: 'Herra Jumala, Jim … herra Jumala!' Oli sangen koomillista nähdä tuon murtuneen leukaluun heilua sinne tänne tuota sanoessaan. Sitten annoin hänelle kuoliniskun … no, tahdotteko kuulla enempää?"
"Onko siinä kaikki mitä teillä on sanottavana?" kuului vastaus.
"Eikö siinä ole riittävästi?" kysyi Dettmar.