"Riittäähän se."
"Miten aijotte menetellä?"
"Asettaa teidät maahan Attu-Atussa."
"Ja siihen saakka…?"
"Siihen saakka…" Duncan oli ääneti. Tuuli kävi tuimemmaksi ja löi leikkiä hänen tukassaan. Tähdet taivaalla katosivat ja "Samoset" keinui rajusti taitamattoman perämiehen ohjaamana. "Ensiksi ja viimeiseksi, irroittakaa köydet … ja ruvetkaa perää pitämään. Minä jakelen käskyt laivamiehistölle."
* * * * *
"Kaikki on selvää", huusi Duncan iloisena vaimolleen "Vain yksi sadekuuro."
"Entä kapteeni Dettmar?" kysyi vaimo.
"Hän on juonut liikaa, siinä kaikki. Tulen poistamaan hänet laivasta
Attu-Atun satamassa."
Mutta ennenkuin Duncan kiipesi kojuunsa, otti hän mukaansa tukevan revolverin. Hän nukkui miltei heti, sillä hän omasi jännittyneitten hermojensa vallitsemiskyvyn.