"Vielä silmänräpäys, kapteeni. Olen aina kuullut sanottavan, etteivät alkuasukkaat haikaloja pelkää."
"Hän viittasi luokseen joutsensukeltajan puhuen merkkikielellä että hän sukeltaisi uudelleen. Hän niinkuin koko poikalauma ravisti päätään ja naurahti kuin hyvällekin pilalle.
"Hai", sanoi poika osoittaen merta.
"Ei", sanoi hän. "Ei siellä ole mitään haikalaa."
"Mutta poika nyökkäsi tarmokkaasti päätään ja toiset pojat hänen takanaan tekivät samoin.
"Ei, ei, ei", virkahti nainen. Ja sitten kääntyi hän meidän puoleemme: "Kuka lainaa minulle puolisen kruunua ja englantilaisen kultarahan.
"Silmänräpäyksissä ojensi puolitusinaa miestä kruunuja ja kultarahoja ja hän otti rahat nuoren Ardmoren kädestä.
"Hän näytti puolikruunun pojille. Mutta ei tullut minkäänlaista hyökkäystä kaidepuulle. Pojat vain seisoskelivat siinä virnistellen. Hän tarjosi rahan vuorotellen kullekin erikseen, mutta kaikki tekivät saman tempun: ravistelivat päätään ja irvistelivät. Silloinpa viskasi hän puolikruununsa mereen. Halukkain ja samalla valittavin silmäyksin katsoivat he sen synnyttämän hopeaviirun ilmassa, mutta kukaan ei liikkunut paikaltaan.
"Älkää viskatko sitä kultarahaa", sanoi Dennitson hänelle puoliääneen.
"Siihen hän ei kiinnittänyt huomiotaan, vaan piti kultarahan joutsensukeltajan silmien edessä.