Nainen hellitti hanaa hiukkasen.
"Näin on parempi", sanoi mies. "Paras päästää se kokonaan alas. Näette kuinka keveästi se toimii. Jos vain tahdotte voitte kevyellä ja nopealla paineella aiheuttaa sen alas- ja ylösmenon, niin syntyy verilätäkkö tähän hienolle permannollenne."
Muuan ovi avautui miehen takana ja hän kuuli jonkun tulevan huoneeseen. Mutta hän ei kääntänyt päätään.
"Thomas", käski nainen, "menkää puhelimeen ja kutsukaa tänne poliisi.
Miksi viipyi tulonne niin kauan?"
"Tulin niin nopeasti kun kuulin kellon soivan, rouva", vastasi pikentti.
Murtovaras ei laannut katsomasta naista silmiin, eikä hänkään laannut katsomasta murtovarasta. Mutta pikentin puhuessa kellosta huomasi nainen hänen silmänsä saavan hämmästyneen ilmeen.
"Pyydän anteeksi", sanoi pikentti takaalta, "mutta eiköhän olisi edullisempi jos hankkisin aseen ja herättäisin palveluskunnan?"
"Ei, soittakaa vain tänne poliiseja. Voin tätä miestä hallita. Menkää ja tehkää niin — heti."
Pikentti tassutteli huoneesta pois ja mies ja nainen istuivat siinä katsellen toisiaan silmiin. Naisesta oli tämä ihastuttavan jännittävää ja hän ajatteli miten seurustelutoverit puhuivat ja näkivät uutiset aikakauslehdissä nuoresta ja kauniista neiti Setliffe'stä joka omasta alotteestaan oli vanginnut aseistetun murtovarkaan. Hän oli varma siitä että senlainen herättäisi suurta huomiota.
"Kun saatte tuon tuomionne josta puhuitte", sanoi nainen kylmästi, "tulee teille aikaa ajatella miten tyhmä olette ollut ottaessanne toisen omaisuutta ja uhatessanne naisia ampuma-aseella. Silloin tulee teille aikaa sulattaa nyt saamanne läksyn. Sanokaahan nyt totuus. Ei teillä ole ketään rappiotilassa olevaa ystävää. Kaikki mitä olette kertoneet on ollut silkkaa valhetta."