Hanna nieli alas jotakin, joka näytti tunkeutuvan hänelle ylös kurkkuun.
— Kuulehan nyt, rakas lapsi, kuinka minä olen ajatellut asiaa — ja hän alkoi lukea kirjeitänsä.
Ensimmäinen kirje oli: Keisarillisen Senaatin Varapuheenjohtajalle
K. Herra ——— Se kuului:
"Minulla kun nyt on tilaisuus tehdä sinulle ja vanhalle ystävällemme Gripenstedtille suuri palvelus, en voi olla vaivaamatta sinua parilla rivillä, vaikka oletkin lomalla, Kun tämä asia sitä paitsi on sen laatuinen, että minä sen kautta pääsen kauan toivotun tarkoituksen perille, niin siitä kyllä käsität, miksi sen niin kiihkeästi lasken sinun sydämmellesi. Muistanethan, kuinka vaikea minun oli saada taivutetuksi vanhaa ystävääni Gripenstedtiä toistaiseksi pitämään kuvernöörinpaikkansa, päästäksemme mahdottomasta V:stä, joka on kenraalikuvernöörimme lähin tarjokas siihen paikkaan. No niin, nyt on minulla ehdokas, jonka pitäisi loistavasti voittaa joka taholla: minun poikani Erik. Hän on översti, siis sotilas ja venäjää puhuva, Yrjön ritari ja nyt myöskin nainut erään ruhtinattaren Moskovan suuresta maailmasta. Hänellä on kenraalikuvernöörille oivallisia suosituksia paljon vaikuttavilta henkilöiltä, muiden muassa Skobelevilta ja kreivi Stülpersiltä; sinä pääset V:stä pitkäksi ajaksi, Gripenstedt saa muuttaa Helsinkiin hoitamaan terveyttänsä, ja minä saan viimeinkin kotiin Erikkini. Kun Erik on kaikin puolin osoittanut olevansa täysin kykenevä mies, joka on hyvästi tullut toimeen paikassansa, niin toivon, että et sinä enkä minä saa tästä suosituksesta mitään häpeää… Toivoen sinun…" j.n.e., j.n.e.
Toinen kirje oli eräälle vapaaherran vanhalle naissukulaiselle, jolla oli hyvin suuri vaikutusvalta ylhäisissä piireissä. Karsittuna alusta ja lopusta kuului tämä kirje näin:
"Paras serkku. Erik on nainut venakon, erään ruhtinatar Helena Chamitovin, siinä kaikki, mitä minä toistaiseksi tiedän morsiamesta. Ensi viikolla odotan kotiin nuorta paria. Ymmärrättehän, serkku, kuinka mahdoton hänen nyt olisi asettua Haapakoskelle; hänen täytyy etsiä itselleen paikka jostakin täällä kotimaassa. Jos hän joutuu sotakomisarjukseksi, piirintaapiukseeriksi tai joksikin sellaiseksi, niin hän saa hikoilla siinä paikassa koko ikänsä, pääsemättä koskaan sen ylemmäksi. Hänen täytyy sen tähden heti alusta päästä sellaiseen asemaan, että hänen ei tarvitse tunkeilla liian alhaisissa piireissä. Nyt ovat asiat sillä kannalla, että Gripenstedt vanhus aikoo pyytää eroa. Minä olen kirjoittanut siitä varapuheenjohtajalle ja pyydän nyt teitä, serkku, joka olette niin lähellä hänen perhettänsä, panemaan paljon vaikuttavan sananne vaakaan Erikin hyväksi…"
Kolmas kirje oli vanhalle Gripenstedtille. Siitä sai hän tietää, mistä päin tuuli kävi ja kuinka vapaaherra vanhus asiaa ajatteli.
— No, mitä arvelet suunnitelmastani, Hanna? sanoi vapaaherra ja katsoi tyttäreensä.
Hanna vain ihmetellen katsoi isäänsä, mutta ei vastannut mitään.
Viimein hän kuitenkin lausui:
— Luuletko sinä Helenan viihtyvän sellaisessa maaseutukaupungissa kuin J., sisämaassa, jossa ei ole mitään seuraa, jossa tuskin on mahdollinen puhella kenenkään kanssa?