— Kuulehan, Helena, oletko tullut tarkanneeksi kirjeitäsi, mikä nimi niissä esiytyy useimmin?
— Erik Horn, sanoi hän vähääkään arvelematta.
— Ei, ei suinkaan. Joka sivulla tapaat toisen nimen ehtimiseen. Sinulla ei ole muita ajatuksiakaan kuin ne, jotka koskevat häntä. No, muistuttelehan mieleesi, se on … ja hän hymyili ja kumarsi kasvonsa alas hänen puoleensa, niin että tunsi hänen lämpöisen huo'untansa. Tsherebatshov, sanoi hän äkisti ja nosti ylös päänsä, voidakseen katsoa häntä oikein silmiin.
— Tsherebatshov, sanoi Helena tyynesti, muodon tai värin vähääkään muuttumatta. Tosiaan, se saattanee olla mahdollista. No entä sitte?
— Entäkö sitte. Ymmärräthän, että minä mielelläni tahdoin nähdä miehen, joka niin kokonaan täytti sinun sielusi ja ajatuksesi.
— Ah, siispä mustasukkaisuutta — ja tyytyväisyyden hymy levisi hänen nyt punastuville kasvoilleen. Ja luuletko sinä, että minä olisin… Ei, mutta Erik…
Ja tosiaan Helenan olikin helppo olla uskollinen. Vallita, ihastuttaa, tuntea henkensä voima, sitä hän kyllä himoitsi. Sitä voimaansa hän voi näyttää ainoastaan yhdessä piirissä, naisen piirissä. Tulistuttaa, innostuttaa, taivuttaa sydämmiä kuin vahaa, saattaa toisen ääni hiljenemään änkyttäväksi kuiskaukseksi, ylenemään hehkuvaksi innostukseksi, nähdä punan lentelevän edes takaisin, nousevan ja laskevan kuumeisilla kasvoilla, tuntea, kuinka katseet hehkuvat ja jälleen sammuvat, kaikkea tuota hänen tahtonsa oikkujen mukaan, se riitti hänelle, se oli hänestä elämää. Itse hän sitä vastoin pysyi luopääsemättömänä, umpimielisenä, innostumattomana, ja tyytyi ainoastaan siihen, että tunsi rajattoman valtansa. Ja sitäkin valtaansa käytti hän perin harvoin, hän ei ikävöinyt kiemailemisen ärsytystä, naisten kateutta eikä miesten kunnioitusta, vaan tahtoi ainoastaan tietää, että ne kaikki olisivat olleet hänelle tarjona, jos hän niitä olisi halunnut.
— Ah Erik, sanoi hän ja kiersi kauniit, täyteläiset käsivartensa hänelle kaulaan, sinä et tunne minua.
Erik hymyili.
— Enkö sinua tunne? No niin, kuin nyt läksin kotoani ja saavuin Pietariin, tarjottiin minulle siellä paikkaa. Minä kysyin, kuka on puhunut minun puolestani. Ja mitä sain vastaukseksi? Tsherebatshov. Saatatpa uskoa, että tunteeni eivät olleet kovinkaan iloiset matkustaessani…