Matti söi ja nieli, voimatta sanaakaan sanoa.
— Minkä linnun sinä taaskin olet saanut, mikä on pojan nimi?
— Hm, virkkoi Matti kummastellen. Niin hän aina teki, kun hänen vaimonsa asettautui korkeammalle kannalle. Mikä hänen nimensä on! Niin, kukapa muistaisi kaikkien mailman poikien nimet?
— Niin, mutta minä tiedän, hänen nimensä on Bergelin.
— No kaikkea muuta, sehän on oikein herrasväen nimi.
— Niin, kenenkä on poika sitten?
— Kenenkä! Kenenkä hän nyt olisi, minun, sinun…
— Ei, kiitoksia paljon, sitä hän ei toki ole. Meillä on lapsia kylläksi. Ei, hänen äitinsä hukutti itsensä yhdeksän, kymmenen vuotta sitten.
— Herra varjelkoon meitä, sanoi jättiläinen, ihmisraukka, mikä hänelle tuli.
— Hän ei liene ollut naimisissa, hänen oli vaikea, ja niin…