Sitä huomattiin kirkossakin, jossa optimistit, helposti liikutettuina ja herkkäverisinä, rakensivat toivonsa rukoukseen ja avuksihuutamiseen tällä hädän ajalla. Sitä huomasi pienissä työmieskodeissakin, jossa pessimistit istuivat alakuloisina ja synkkinä, kun äiti varpaisillaan käveli askareissaan ja lapset arkoina hiipivät köyhän kodin ulkokulmilla.
Sitä huomattiin kapakassa, jossa opportunistit istuivat hyväksensä ja huviksensa käyttämässä odottamatonta joutilaisuuttaan, kuiskaamalla esittäen yhteiskuntaa parantavia oppejaan ja ratkaisemassa työväenkysymyksen kuin sirkkeli tasoittaa lankun päät. Mutta kauempana huoneessa, myymispöydän takana, meluttiin kovalla äänellä. Siihen olivat nuorimmat rauhanhäiritsijät asettautuneet, ja samoin kuin ensimmäiset lumihiuteet pyörivät ja lentelevät vielä kylmenemättömässä syysilmassa, samaten kuultiin kapakkatuvan kuumassa ilmassa suuria sanoja ja hurjia kirouksia satelevan, törmäävän yhteen tunkeilevan tilasta, sanoja, jotka uhkasivat Suikkilan sahalle ja sen ympäristölle tulta ja hävitystä.
Melun siinä sisällä ylimmillään ollessa, aukeni ovi ja sisään astui kiiruusti vanha tapuloitsija naisen seuraamana. Heillä näkyi olevan jotain tärkeää ilmoitettavana, sen huomasi heti. Lähinnä seisovat vaikenivatkin heti; huoneessa syntyi ikäänkuin ontto eli aukko keskelle, johon hälinä kukistui, ja noin minuutin kuluttua kuultiin ainoastaan yksityisiä: noh! noh! mikä nyt on? Tapuloitsija ilmoitti höyrylaivan äskettäin laskeneen laituriin, ja että herra Emil Blume oli laivassa.
— Hän sen penikka, joka on syypää kaikkeen tähän kurjuuteen, kuultiin nyt joukosta. Hän, joka muutamia vuosia sitten loikoi täällä koko kesän riippakoikussa eikä edes viitsinyt päätänsä nostaa, jos ei joku naisihminen kulkenut sivutse.
— Menkäämme hänen luoksensa ja kysykäämme, aikooko hän maksaa työmiehillensä vai ei.
Syntyi yleinen meteli kapakassa.
— Ei, seis nyt! odottakaa vähäsen, huusi nyt tapuloitsija hälinän voittavalla äänellä, hän ei ole yksinään. Veikkoliini on hänen kanssansa, Israel Veikkoliini.
Nyt kääntyi puhe toisaanne. Tuo äsken niin synkkä ja kiihottunut mieliala muuttui päinvastaiseksi. — Vai hän. Niin, jos joku voipi tässä auttaa, niin ei sitä tee englantilainen eikä ranskalainen, vaan kyllä Veikkoliini se on, joka sen tekee. Se on mies se, joka on pitänyt huolta itsestään, hänellä on rahaa, Kiiskilässä saha ja metsiä vielä. Me menemme miehissä konttoriin.
Ja synkimmästä epätoivosta ja toivottomasta alakuloisuudesta muuttui mieliala pikaisesti toivorikkaaksi parempien aikojen odottamiseksi, aiheettomaksi luottamukseksi kauppahuoneen maksukykyisyyteen.
Kiireimmiten maksettiin ryypyt ja olutpuolikkaat, ja nyt lähti liikkeelle tänä kevätiltana pitkä epäsäännöllinen jono konttorirakennukselle.