Tämä sijaitsi alhaalla kosken partaalla, niin lähellä putousta, että tyrsky joskus räiskyi sen huvisillalle. Rakennusta ympäröitsi kaunis, hyvin hoidettu puutarha, jossa kevättyöt nyt tehtiin suurella uutteruudella. Rappujen edessä olevalla suurella kukkaispenkereellä kukoisti lukemattomia punasinerviä crocus'ia ja muita valkoisia ja kirjavia kukkia, ja siellä täällä loisti tulpaani kuin punainen veripilkku mustalla mullalla. Aurikkelit olivat nupulla, ja punaisiksi paleltunein sormin kömpivät pioonit ylös maasta.
Nuori suoravartaloinen nainen, jolla oli pieni, kaunis pää ja raskasmielinen, älykäs sävy somamuotoisissa kasvoissaan, työskenteli muutamien äsken paljastettujen ruusupensaiden ruokkimisessa ja ampelopsis-köynnösten sitomisessa verannan ristikon ympärille. Kun hän kuuli raskasta nassuttavaa astumista märällä tiellä, katsahti hän pikaisesti ylös. Hänen kasvonsa vaalenivat, ja säikähtyneenä katsoi hän ympärilleen. Sitten kääri hän nopeasti helmansa ja juoksi keveästi kuin hirvi konttoriin. Silmänräpäyksen perästä tuli hän ulos miehensä kanssa, joka oli sahanhoitaja Paulsson. Tämä oli voimakas, lyhyenvanttera henkilö, jonka silmät katselivat terävästi, pistävästi. Miehellä oli revolveri kädessään. Tuo kaunis rouva koetti hillitä levottomuuttaan ja kuiskasi: Kaarlo, älä pikaistu, Kaarlo, Kaarlo. Nyt seisoivat työmiehet jo pnutarhanaidakkeen sisäpuolella.
— Mitä te tahdotte? sanoi Paulsson vihaisesti.
Yleinen hiljaisuus.
— Mitä te tahdotte? kysyi sahanhoitaja korkealla äänellä.
— Puhua herra Blumen ja Veikkoliinin kanssa, vastasivat pari rohkeinta.
— He eivät ole vielä täällä, vastasi sahanhoitaja karmeasti. Olenhan sen jo sanonut; ja nyt te jätätte heti puutarhan. Mutta heti … kuuletteko te — ja nuo terävät silmät alkoivat säihkyä.
Yleinen liike syntyi nyt työmiesten joukossa.
— He ovat tulleet … he ovat täällä, vastasivat muutamat.
— Niin, täällä minä olen, vastasi nyt eräs ääni, ja polulla alhaalta kosken luota tuli herra Emil ylös puutarhaan. Veikkoliini on vielä tuolla alhaalla, laiturilla. — Onko jo tultu näin pitkälle, sanoi hän kuiskaten Paulssonille? Hän oli vaalennut nähdessään levottoman ihmisjoukon puutarhassa.