"Saammehan sitten nähdä", sanoi hän, "kumpiko meistä juo parhaasta lähteestä, sinäkö vaiko minä."
Syver Fröland teki lähtöä.
"Niin, saammehan nähdä", vastasi hän, "sillä sinähän kuitenkin joudut hullujen huoneeseen jonakin päivänä, Hans Nielsen." — Hän läimäytti Haugea hartioille ja lähti.
Hans Nielsen Hauge seisoi ja katseli hänen jälkeensä, surumielinen ilme kasvoillaan; hän kuuli vieraansa menevän alas portaita ja paiskaavan mennessään ulko-oven kiinni.
"Voi kaikkea syntiä, kaikkea syntiä maailmassa!" kuiskaili hän ja pani tietämättään kätensä ristiin. Ja samalla hetkellä nousi hänessä palava toivo saada uhrata koko elämänsä taisteluun pahaa vastaan; hän taivutti päänsä uuteen rukoukseen ja jäi siten pitkäksi ajaksi seisomaan.
— — —
Saman päivän iltapäivällä kolkutettiin varovasti rouva Krusen ovelle. Kolkuttaja oli Hans Nielsen Hauge, joka halusi puhutella isäntäväkeään.
Rouva Kruse istui yksinään huoneessaan ja kutoi sukkaa Hans Nielsenin astuessa sisälle.
"Hyvää iltaa!" sanoi hän hiljaisesti.
"Iltaa, iltaa, Hans Nielsen!" vastasi rouva Kruse ja nosti silmänsä sukankutimestaan.