"Me ymmärsimme sen", sanoi hän erityisen lempeästi.
Hans seisoi nyt, laukku selässä, hymyili ja katseli äitiään.
"No, Jumalan kiitos!" sanoi äiti, otti taasen kauhan ja nosti sillä ruokaa padasta.
Isä oli asettunut istumaan.
"Panehan laukkusi pois", sanoi hän. "Sehän on raskas."
Hans Nielsen katseli halukkaasti ullakon aukkoa kohden, jossa hänen makuupaikkansa ennen oli ollut.
"Onhan minulla ollut kannettavana sellaistakin, joka on raskaampaa", sanoi hän.
Isä vilkasi äitiin.
"Saatpa panna senkin pois", vastasi isä hiljaisesti.
Hans Nielsen huokasi.