"Jumalalle olkoon kiitos!" sanoi hän uudelleen.
* * * * *
Oli tullut ilta.
Hans Nielsen Haugen entisessä ullakkokamarissa istui hän itse äitinsä ja sisariensa, Annen ja Kaarinan, kanssa.
Ikkuna oli auki tyynenä kesä-iltana; hänen veljiensä äänet kuuluivat ulkoa, heidän istuessaan ladon sillalla ja puhuessaan hiljaa illan viileydessä.
Hans Nielsen istui ikkunan edessä olevan pöydän ääressä ja hänen edessään oli hänen laukkunsa avattuna; äiti ja sisaret istuivat tuoleilla vieressä.
Hans Nielsen otti esiin tavaroita laukusta.
"Tässä on äidille", sanoi hän. — Siinä oli pussillinen kahvia ja sokuria.
Äiti otti tavarat vastaan hymyillen.
"Tämä on hyvään tarpeeseen", sanoi hän.