"Voineepa niinkin olla", sanoi hän. Hän sai käsiinsä Annen uuden esiliinan ja pyyhkäsi sitä kädellään.
Vallitsi hetkisen hiljaisuus. Miesäänet alhaalta ladon sillalta kuuluivat uudelleen, toisinaan kuului isänkin karheampi ääni.
Äiti sai nyt rohkeutta. Sellaista ei varmaan isäkään hyväksyisi, jos hän saisi siitä kuulla.
"Uutisviljelys ojan varrella — jätätkö senkin maatumaan?" kysyi hän äkkiä.
Hans Nielsen henkäsi kuuluvasti.
"Olen ajatellut myydä sen", sanoi hän.
Äiti vaikeni hetkiseksi.
"Ja mitä teet sen hinnalla?" kysyi hän sitten.
Hans Nielsen hymyili.
"Kyllähän siihen neuvo keksitään", vastasi hän. "Maailmassa on kylläkin köyhyyttä."