Anne-sisar katsoi häneen rakkain silmäyksin.
Mutta äiti loi silmänsä alas ja toinen sisar, Kaarina, istui ihmetellen.
"Aivan niin — hyvähän se on", sanoi äiti. "Mutta täytyypä ansaita elääkseen."
Äiti katseli Annea aivan kuin tukea odotellen.
Hans Nielsen sulki laukkunsa.
"Mutta minä rupean palvelemaan nyt yksinomaan Jumalaa, äitiseni", sanoi hän varmalla äänellä.
"Sen voi silti tehdä", sanoi äiti melkein surullisella äänellä.
"Ei kukaan voi palvella kahta herraa", sanoi Hans Nielsen Hauge vakavana. "Se on varma se, äitini."
Hän oli pannut laukun kiinni ja ripusti sen nyt seinälle.
Äiti katseli alaspäin, neuvottomana.