"Koko miesväelle", sanoi Hans Nielsen ja hymyili.
"Ei, eihän toki," sanoi äiti.
"Sinähän annat pois kaiken, mitä olet ansainnut", sanoi Anne hiljaisesti.
Hans Nielsen katsahti heihin.
"Niinhän on tarkoituskin", sanoi hän.
Äiti katsoi häneen kysyvästi.
"Sinäkö niin sanot", virkkoi hän. "Sinähän tahdoit, että jokaisen tuli säästää."
Hans pani kätensä hänen kädelleen ja katseli äitiään lämpimästi.
"Minä olen tahtonut paljon väärää, äiti", vastasi hän. "Mutta nyt teen lopun maailmallisista hommista, mitä minuun tulee. Saatpa nähdä, tästälähin on oleva toisin, äitiseni, — Jumalan avulla!"
Hän näytti tyytyväiseltä ja iloiselta.