Hauge kulki mukana. Hänen kasvonsa loistivat ilosta hänen siinä kulkiessaan hiljaisesti hymyillen.
"Sinun pitäisi saada apua", sanoi hän.
Talonpoika hymyili väkinäisesti.
"Apuako!" huudahti hän. "Eihän suinkaan sellaiseen ole saatavissa apua!"
Hauge käveli hänen sivullaan.
"Minullapa on ystävä, jolla on paljon valtaa", sanoi hän; "ehkäpä hän tietäisi neuvon!"
Talonpoika seisahtui taaskin ja katseli Haugea.
"Jumala", sanoi Hauge, jonka siniset silmät kirkastuivat.
Silloinpa talonpoika katsoi alaspäin.
"Vai niin", sanoi hän. "Se mies on sangen kaukana."