Hauge kyseli tavan takaa, päämääräänsä päästäkseen, ja pian seisoi hän, sydämen kuuluvasti pamppaillessa, Raatihuoneen kadun varrella olevan Jens Örbeck Bergin kirjapainon ulkopuolella.
Hän tarttui varovasti oven ripaan ja astui sisälle.
"Hyvää päivää ja Jumalan rauhaa!" sanoi hän melkein vapisevin äänin.
Kirjanpainaja Berg, joka itse oli saapuvilla, seisoi pöydän ääressä, joka oli Raatihuoneen kadulle päin olevan ikkunan vieressä ja selaili joitakin papereita.
Hän katseli silmälasiensa yli Haugea.
"Ei", vastasi hän. Hän oli heti havainnut, että tulija oli talonpoika; ne tulivat usein tuoden lauluja ja muutakin painettaviksi, mutta niillä ei koskaan ollut millä maksaa.
Kirjanpainajan terävä vastaus vaikutti Haugeen kuin isku vasten suuta. Hän jäi seisomaan oven suuhun aivan puhumattomana. Hän katseli ujosti ympärilleen ja oli vaiti. Kirjanpainaja Berg katsahti taasen tuohon nuoreen talonpoikaan.
"Emme me painata sellaista", sanoi hän. "Eikä minulla muuten ole aikaakaan sinun kanssasi enää puhella."
Hän kokosi paperinsa, pisti ne taskuunsa ja meni ulos.
Hauge jäi vielä seisomaan nuorten miesten keskelle, jotka seisoivat ja latoivat käsikirjoituksia, jokainen kirjasinlaatikkonsa ääressä.