Kirjanpainaja-nuorukainen hymyili.
"No niin, sinä olet nyt kirjapainossa", vastasi hän.
"Niinpä olenkin", vastasi Hauge, "ja juuri täällä kaiketi on saatavissa apua Jumalan sanan levittämiseksi!"
Hän oli pannut käsikirjoituksensa taskuunsa.
Latoja ei vastannut heti. Hän katseli toisia, jotka hymyilivät.
"Täytyyhän jokaisen elää", vastasi hän. "Eihän voi painattaa sellaista, jota ei kukaan osta."
Hauge oli lämmennyt.
"Aivan niin, sinä olet oikeassa", sanoi hän. "Täytyy kunkin elää. Ja johtuupa suuri edesvastuu painattaa sellaista, joka houkuttelee kansaa hukkaamaan sekä sielunsa että ruumiinsa ja unhottamaan, että löytyy sellaistakin, jota kutsutaan ijankaikkiseksi elämäksi — tahi ijankaikkiseksi kuolemaksi. On synti ja häpeä, että sellaista painetaan ja myydään."
Ei kukaan vastannut. Latojat seisoivat latomalaatikkojensa luona ja tekivät työtään.
Mutta vähän ajan kuluttua sanoi se latoja, joka oli puhunut Haugen kanssa: