"Etpä sinä näytä olevan pelkuri."
Hän ei katsonut Haugeen.
Hauge seisoi nyt levollisena. Oli kuin kaikki epäilys ja pelko olisi poispyyhitty.
"En ole", sanoi hän. "Sen, joka tekee oikein, ei tarvitse mitään peljätä. Muuten minulla on se, joka auttaa, jos hätä tulisi."
Nuorukainen katsoi häneen.
"Vai niin, kuka se on?" kysäsi hän. Häneen pälkähti ajatus, että
Hauge ehkä oli jonkun Kristianian mahtavan herran lampuoti.
"Jumala", vastasi Hans Nielsen Hauge värähtämättä ja silmiään nuorukaisesta kääntämättä.
Tämä tuli omituisen näköiseksi kuultuaan Haugen sanat.
Hän yritti hymyillä.
"Eihän se ole huono ystävä", sanoi hän.