"Eipä ole", vastasi Hauge. "Se mies olisi hyvä olemaan ystävänä yhdelle ja toisellekin."
He katselivat toisiaan, eikä kukaan vastannut.
Sitten sanoi vihdoin se, joka seisoi lähimpänä:
"Saatpa tulla huomenna puhumaan kirjanpainajan itsensä kanssa; häntä ei voi enää tänään tavata."
"Aivan siten on Jumalammekin laita", vastasi Hauge. "Voipa tulla se päivä, jolloin hän ei ole tavattavissa. On parasta pitää varansa."
Sen sanottuaan hän lähti.
"Sepä oli kummallinen mies", sanoi latoja toisille.
Toiset hymyilivät.
— — —
Seuraavan päivän aamuna ennenkuin kirjanpainaja Jens Örbeck Berg vielä oli tullut konttoriinsa, tuli Hans Nielsen Hauge takaisin.