"Minä kuulen, että pappi pyhän virkansa oikeudella kieltää minua pitämästä hartaushetkiä; sitä en usko kenenkään Jumalan ja oikeuden avulla voivan tehdä niin kauan kuin pysyn Jumalan sanassa ja ainoastaan kehoitan kanssaihmisiäni elämään sen mukaan. Tahdonpa siis papilta kysyä onko hän minun puheessani havainnut mitään, joka sotisi oikeata oppia vastaan."
Hans Hauge katseli suurilla harmaan-sinisillä silmillään vapaasti pappia.
Stevelin Urdahl ei vastannut tehtyyn kysymykseen; ei hän edes katsonutkaan sinne, missä Hauge seisoi, vaan kääntyi ainoastaan kruununvouti Radichin puoleen, joka istui hänen oikealla puolellaan:
"Minä pyydän herra kruununvoudin hyväntahtoisesti ilmoittamaan täällä läsnäoleville, mitä laki tässä kohdassa säätää", sanoi hän kylmällä äänellä ja paikaltaan nousematta.
Kruununvouti Radich käytti nyt puheenvuoroa.
"Asianlaita on niin kuin hänen hyvämaineisuutensa sanoo", lausui hän. "Asetus tammikuun 13 päivältä 1741 kieltää tällaiset hartauskokoukset, ja ovat ne, jotka sellaisia pitävät, karkoitettavat pitäjästä, tarpeen tullen nimismiehen avulla."
Kruununvouti asettui istumaan ja pani käsivartensa ristiin.
Silloin nousi Hans Nielsen Hauge uudelleen seisomaan.
"Minulla on mukanani tuo 1741 annettu asetus", sanoi hän varsin levollisena ja veti esiin paperin takkinsa taskusta. "Antakaa jonkun tarkoin lukea se tässä, niin voivat täällä läsnä-olijat itse päättää, mitä laki vaatii ja käskee." Hän katseli talonpoikia.
"Lue sinä, Iver Graalum", sanoi hän ja ojensi tälle paperin.