"Minä luin Jumalan sanaa ja lauloin — ja niin jouduin tänne." Hän katsoi mietteisiin vaipuneena eteensä.
He tuijottivat.
"Ah — oletko sinä sanan lukija?" huudahti joku.
"Joutavia!" sanoi toinen.
Hauge ei vastannut, katsoi vaan suoraan eteensä.
"Lukeminen ei liene pahinta, kun vaan luemme sellaista mikä on hyvää", sanoi hän katsomatta kehenkään.
"Mitäs sitten täällä teet, hiton poika?" tokasi hän, joka istui lähinnä Haugea.
Hauge tuijotti kauas.
"Kun tahdotaan tehdä kunnon ihmistä sellaisesta, joka on paha, ettei heidän äitinsä tarvitsisi istua kotona heitä itkien ja murehtien — niin lähettävät he sellaisen tänne", sanoi hän. "Niin — siksi kai tekin istutte täällä?"
Hän katsoi heihin.