Hetken kuluttua palasi hän arestihuoneeseen kahden miehen seuraamana.
"Tule nyt", sanoi hän. "Laululintusen suljemme häkkiin. Siellä saa se laulaa mielin määrin."
Hauge nousi vuoteeltaan.
"Jääkää hyvästi", sanoi hän toisiin kääntyneenä. "Toivottavasti tapaamme vielä kerran sellaisessa paikassa, missä on parempi olla. Rukoilkaa Jumalaa puolestani, kuten minäkin tahdon rukoilla teidän puolestanne."
Hiiskumatta sanaakaan sen lisäksi seurasi hän vahtia.
Hauge vietiin yksinäiseen tyrmään, jota "häkiksi" kutsuttiin ja johon ainoastaan pahimmat pahantekijät teljettiin. Se oli nyt jääkylmä avonaisine rautaristikko-ikkunoineen, joka oli pohjoista kohti.
"Laula nyt", sanoi vahti, antaen raskaan tammisen oven paukahtaa kiinni hänen jälkeensä ja lähtien kahden sotamiehen seuraamana päävahdin luokse, missä hän istuutui pelaamaan korttia toisten kanssa.
Yön hiljaisuus levisi yli Fredriksstadin linnoituksen. Vahti vapautettiin ja yövahti asettui paikoilleen. Kaikki vaipui talviyön pimeään.
Yön hiljaisuudessa kuului laulua jääkylmästä, pimeästä "häkistä" muurissa. Kirkasta, harrasta laulua pimeässä. Rikas, täyteläinen, yksinäinen ääni, väriltään mitä sydämellisin.
Vahti hätkähti ja kuulosti. Ihmeellinen, selittämätön tunnelma vallitsi harmaiden muurien lomissa.