Molemmat astuivat ulos "häkistä", jonka korpraali Blegen lukitsi.
"Mars!"
Luutnantti tarttui sapeliinsa ja vanki, aliupseerin seuraamana, astui päävahtia kohti, johon Hauge jälleen yöksi teljettiin entiseen paikkaansa toisten vankien seuraan.
Seuraavana aamuna nähtiin reki päävahdin edustalla.
Hans Nielsen Hauge kutsuttiin ulos ja käskettiin astumaan rekeen.
Reen vieressä piti eräs sotilas ohjaksia ja eräs aliupseeri täysissä tamineissa seisoi odottaen.
"Pidä vankia tarkasti silmällä, Blegen", käski luutnantti, "sinähän tunnet tien?" Aliupseeri teki kunniaa. "Varmasti, herra luutnantti", vastasi hän. Sitten hypähti hän Haugen viereen istumaan; sotilas istuutui takaistuimelle ladattu kivääri käsivarrella;. hevosta läimäytettiin piiskalla ja reki liukui eteenpäin epätasaisella tiellä läpi Fredriksstadin linnan portin.
Portin sulkeuduttua laski Hauge kätensä hymyillen korpraali Blegenin käsivarrelle.
"Tiesinhän että me vielä tapaisimme", sanoi hän hiljaa. "Jumalalla on kyllä tässä oma tarkoituksensa", jatkoi hän puoliääneen. "Paha karkoittaa pahan; vaan hyvä ja hyvyys tahtovat mielellään toisensa tavata!"
Hän katseli suurilla, kirkkailla silmillään suoraan aliupseeria silmiin.