Tämä kiristi suitsia. "Sittenpähän saamme nähdä", vastasi hän, ja reki kulki hitaasti valtamaantietä pitkin vouti Radichin asuntoa kohti, joka oli puolentoista penikulman päässä Fredriksstadista. Matkalla jutteli Hauge korpraalin kanssa kaikista asioista aina ymmärtäen johtaa keskustelut niin, että hän pääsi käsiksi hengellisiin asioihin, jotka olivat lähinnä hänen sydäntään.
Kuulustelu kruununvouti Radichin luona oli tulokseton. Tämä, joka tunsi Haugen, kuten tiedämme, hartauskokouksesta Graalumilla, koetti vaikuttavasti katsoa Haugeen ja nuhdella häntä siitä, että hän oli villinnyt kansaa. Hauge vastasi, ettei hän ollut julistanut muuta kuin Jumalan sanaa, toiminut kristillisyyden mukaisesti ja saanut Jumalan avulla kansan hylkäämään paheensa ja näkemään syntinsä. "En voi havaita tämän olevan villitsemistä", sanoi hän lopuksi.
Kruununvouti Radichin ymmärrettyä, ettei hän kyennyt suoriutumaan Haugen kanssa ja ettei hänellä ollut mitään pätevää syytä ja oikeutta nuhdella häntä, lähetti hän jo seuraavana päivänä vangitun takaisin Fredriksstadiin, jossa hänet teljettiin kaupungin yhteiseen vankihuoneeseen myöhemmin kuulusteltavaksi piirin tuomarin, herra Siewersin edessä.
"Sinä olet eriskummallinen mies", sanoi korpraali Blegen, kyyditessään jälleen Haugea Fredriksstadiin. "Pääsisit heti huomenna vapaaksi, jos vaan lupaisit jättää kaiken tällaisen, ja sinä tahdotkin mieluummin vankilaan."
Hauge hymyili.
"Päivä on koittava, jolloin sinä tahdot tehdä samoin", sanoi hän, "vaan sitä ennen on sinun opittava tuntemaan Jumala."
Korpraali Blegen istui ääneti koko välin ja ajatteli tätä. Hän tunsi selittämätöntä vetovoimaa tähän voimakkaaseen, hiljaiseen mieheen, joka mieluummin valitsi vankeuden ja rauhan Jumalan seurassa kuin vapauden ja rauhan maailman kanssa.
Perille saavuttua ja Haugen maahan astuessa ojensi hän korpraalille kätensä.
"Kiitos kaikesta hyvästä", sanoi hän. "Toivon tapaavamme siellä, missä tosi onni on löydettävissä."
"Kiitos itsellenne", vastasi korpraali Blegen.