Silloin tällöin näki hän tuttuja, vakavia kasvoja ihmisjoukosta, johon oli uskaltautunut muutamia hänen uskollisia ystäviään ja uskonveljiään; silloin hän nyökäytti vakavasti ja hiljaisesti päätänsä ja sai myöskin vastaanottaa takaisin ymmärtämyksen ja ystävyyden hymyilyn.
Hauge ei ollut suutaan avannut, astuessaan kansanjoukon halki. Nyt, huomatessaan suuren saattajajoukon kintereillään, sanoi hän korpraalille, joka käveli hänen rinnallaan:
"Minua he saattavat; — kunpa he yhtä mieluisasti seuraisivat Herraa
Kristusta!"
Korpraali nyökkäsi.
"Sepä näyttäisi ihmeelliseltä", sanoi hän lyhyesti.
* * * * *
Oikeus istui.
Tuomari herra Siewers kirjurineen ja lautamiehineen istui suuren pöydän ääressä. Hauge seisoi syytetyn paikalla; todistajien penkillä istui vaatimattomia miehiä lähiseuduilta, näiden joukossa Iver Graalum Tunesta, Kristen Baersö ja Kristen Stillaugsen Fredriksstadista, Kristen Lyndeplads Tunesta, Elling Höidal ja Paul Gundersen, Knut Eivindröd Glemmingestä, missä hartauskokous kolmantena joulupäivänä oli pidetty, ja vielä useita miehiä ja naisia, seudun parasta väkeä.
Tuomari kääntyi nyt Haugen puoleen.
"Nimesi?" kysyi hän.