"Minä kiellän pastorin väitöksen siitä", vastasi hän. "Hänen asiakseen tulee kai todistaa tämä?"
Tuomari hymyili.
"Niin tulee", vastasi hän.
"Sinä et siis ole saanut mitään kieltoa?"
"En." Haugen vakavat silmät katsoivat tiukasti tuomarin silmiin. "En ole nähnyt enkä kuullut pastori Feiermannista sen päivän jälkeen helmikuussa, jolloin hän antoi minulle luvan pitää hartauskokouksen Baersön luona — ennenkuin hän tuli Eivindrödiin nyt viimeksi kolmantena joulupäivänä ja otti minut väkivallalla kiinni sotilasvallan avustuksella Fredriksstadiin, missä minut pantiin linnoituksen yksinäiseen vankilaan ilman lakia ja tuomiota. Minä tahdon kysyä hyvältä kristilliseltä esivallalta, onko sellainen oikein Jumalan ja Norjan lain mukaan?"
Tuomari punastui.
"Sinä et saa täällä kysellä, ainoastaan vastata", sanoi tuomari ankarasti. "Oikeus on harkitseva ja tuomitseva mikä on väärää mikä oikeata."
Hän kääntyi pöytäkirjurin puoleen ja saneli puoliääneen. Hän selaili jälleen asiapaperia ennenkuin hän vastasi.
"Olkoon asia miten tahansa", jatkoi hän, "niin pitäisi sinun tietää, että asetus vuodelta 1741 kielsi sinua pitämästä julkisia herätyskokouksia maallikkona. Etkö tiennyt sitä?"
"En", vastasi Hans Nielsen Hauge.