Kihlakunnan tuomari suurine ulkonevine silmineen ja kylmine sotilaallisine kasvoineen hätkähti ja oikaisi valtavaa yläruumistaan.
"Sinäkö et tuntisi asetusta?" sanoi hän.
Hans Nielsen Hauge seisoi siinä uljaana ja luottavana.
"Kyllä", vastasi hän. "Minä tunnen hyvin asetuksen, mutta sen verran kuin sitä tunnen, ei se kiellä pitämästä hartauskokouksia paitsi silloin, kun tämä tapahtuu kansan väärään oppiin johtamiseksi, ja siihen en tunne itseäni syylliseksi."
Hän katsoi toivorikkaasti tuomariin.
"Vai niin? — Silloin pastori Feiermann on toista mieltä", vastasi tämä.
"Pastori Feiermann voi kovin vähän tietää siitä", sanoi Hauge. "Hän ei kuullut sanaakaan hartauspuheesta, hän vain saapui kruununpalvelijoiden kanssa ja vei minut mennessään."
Tuomari katseli jälleen asiakirjojaan.
"Mitä te oikeastaan teitte siellä Eivindrödissä?" kysyi hän sitten.
"Me keskustelimme meidän kristillisyydestämme, jumalattoman elämän hylkäämisestä ja siitä miten voisimme tulla ahkeriksi hyviin töihin", vastasi Hauge.