Äidille tuli vedet silmiin.
"Jumala oli armollinen", vastasi hän; hän silitteli ja silitteli pojan paljasta kättä.
Vähän aikaa oltiin vaiti.
"Kun et sinä huutanut", sanoi vihdoin veli.
Hans katseli eteensä; silmät sinertivät kirkkaammin.
"Minä huusin sinua, äiti", sanoi hän; sitten hän hymyili.
Äiti silitteli yhä.
"Oma poikaseni", sanoi hän.
"Mutta sitten minä jouduin veden alle ja kaikki tuntui niin kummalliselta."
Hän makasi ja tuijotti eteensä.