Hauge katseli vakavasti tuomaria.
"Siksi", vastasi hän, "että raamattu kehoittaa meitä neuvomaan ja tukemaan toisiamme."
Tuomari nyökäytti hiukan päätään.
"No niin, niin" sanoi hän. "Me kuulustamme nyt todistajia!"
Hän antoi viittauksen vahdille ja Hauge vapautettiin kuulustelusta ja vietiin vahtitupaan.
Koko päivä kului todistajien kuulustelussa, ja lopputulos kaikista kuulusteluista oli, että Haugesta levitetyt huhut todistettiin perin pohjin vääriksi.
Tuomari, joka enemmän ja enemmän tuli vakuutetuksi siitä, että hänellä oli käsiteltävänään täydellisesti viaton ja kunnianarvoisa henkilö, lähetti toisinnon eli kopion kuulustelusta läänin maaherralle, Anders Hofgaardille, ja panetti Haugen jälleen kaupungin vankilaan siksi kunnes maaherra tulisi antamaan päätöksensä.
Kesti neljätoista päivää, ennen kun maaherran päätös asiasta saapui; mutta kun se vihdoinkin tuli, sisälsi se määräyksen, että Hauge on heti vapaaksi laskettava.
Maaherran virasto lausui vaan vaatimuksen, että Hauge yleensä pysyttelisi kotosalla isänsä luona ja ettei hän saisi liikkua Tunen pitäjän rajojen ulkopuolella ja että hän ylipäänsä koettaisi pitäytyä vapaana esivallan epäluuloista. Itse tuomari julisti Haugelle nämät vaatimukset vankilassa.
Hauge vastasi tuomarille: