"Mitä siihen tulee että minun olisi pysyttävä kotona isäni luona" — sanoi hän, "niin olen tehnyt lupauksen Jumalalleni palvellakseni Häntä ja lähimmäisiäni; siitä olemme isäni kanssa samaa mieltä. Pysyä Tunen pitäjän rajojen sisällä — sitä en voi luvata; minä vaadin vapauttani, kuten kuka muu tahansa asettuakseni mihin tahansa ja tehdäkseni mitä työtä tahansa, sillä edellytyksellä ettei toimeni ole ristiriidassa maan lakien kanssa. Mitä lopulta siihen tulee, että minun on pysyttävä vapaana kaikesta epäluulon aiheesta esivallan puolelta, niin näyttää tämä minusta liialliselta vaatimukselta, koskapa paha aina on esiintynyt valheilla tosikristittyjä vastaan, kuten nytkin on ilmennyt. Tästä kai herra tuomari on saanut täyden selvyyden ja todisteet minua kuulusteltaessa vähän aikaa sitten. Muutoin on minun mielipiteeni se, että kristillisen tuomioistuimen on rangaistava ainoastaan julkista pahuutta ja annettava ajatuksien olla rauhassa; siten tulee kaikki mikä on hyvää itsestään suojelluksi!"
Hän seisoi suorana tuomarin edessä, katsoen häntä niin sydämellisesti ja kuitenkin niin pelottomasta silmiin, että tämän sydän vallan lämpeni.
"Eikö olisi sentään parempi", sanoi tuomari Siewers, "että sinä ottaisit nämä maaherran varoitukset huomioosi, kuin että jäisit istumaan tänne vielä pitemmäksi aikaa saamatta ehkä koskaan enää vapauttasi?"
Haugen kasvot tulivat vielä lempeämmiksi.
"Ei", vastasi hän. "On parhainta sekä maaherralle että minulle menetellä omantuntonsa ja Jumalan käskyjen mukaisesti. Jos minun täytyy istua vangittuna, niin suotakoon minun istua; minä tiedän istuvani hyvän asian takia. Ja muilla perusteilla en lähde vankilasta, kuin että minulla on täydellinen vapaus tehdä hyvää. Vastaanottakaa, herra tuomari, kuitenkin kiitokseni hyvästä tahdostanne ja hyvää tarkoittavasta neuvostanne!"
Tuomari hymyili ja pani kätensä Haugen olkapäille.
"Sinä olet yhtä itsepäinen kuin lempeä", sanoi hän vahvalla bassoäänellään. "Saatpa tehdä kuten itse parhaaksi näet. Kun ei vain meillä olisi pahempia kuin sinä täällä, niin ei olisi mitään vaaraa."
Hän löi vielä kerran Haugea olkapäille, nyökäytti ystävällisesti päätänsä ja lähti.
Hans Nielsen Hauge jäi istumaan vankilaan. Seuraavana päivänä toimitti hän maaherran virastolle "alamaisimman kirjelmän", jossa hän selvästi ja suoraan lausui ajatuksensa siitä, kuinka järjetön on tuollainen vapauttamisen ehto, ja lopetti seuraavalla tavalla:
'Ja sitten saamme nähdä, ovatko ne, jotka ensinnä tahtoivat totella ja seurata kuninkaallisia määräyksiä, puhtaita heittämään ensimäisen kiven siihen, joka tahtoo, että Jumalan käsky Jeesuksen rakkaudessa on ensinnä täytettävä ja sen jälkeen kuninkaan. Minä olen toimittanut tehtäväni hiljaisuudessa anoville ystävilleni, kehoittamalla heitä tekemään samoin ja olemaan epäkristilliselle esivallalle alamaiset ruumiillisessa vaelluksessa, välttämään epäjärjestystä Jumalan sanan neuvon mukaan sekä rukoilemaan heidän puolestaan, jotta he saisivat armoa ja aikaa kääntymykseen, että valo koittaisi heidän pimitetyssä järjessänsä; silloin totuus yhdistäisi meitä parhaiksi ystäviksi Kristuksessa. Minä olen kaiken kristillisen esivallan alamaisin palvelija.