Hans Nielsen Hauge.'
Haugen olo vankilassa ei kestänyt kauan. Jo kuusi päivää myöhemmin, tammikuun 29 päivänä 1798, vapautettiin hänet ilman noita ennen asetettuja ehtoja!
Kun häntä tultiin vapauttamaan vankilasta, kysyi hän pastori
Feiermannia.
"Hänen tulisi, apostolien tekojen 16 luvun 37 säkeistön mukaan, sen jälkeen kun hän on minut viattomasti vanginnut, olla myöskin se, joka minut johdattaisi ulos", sanoi hän.
"Siihen ei hän ikinä suostu", vastasi vanginvartija.
Hauge hymyili.
"Eipä toki", sanoi hän, "syntiensä katuminen ja pahojen tekojensa sovittaminen ei ole sen tapaisen Herran palvelijan maun mukaista; mutta samapa se voi olla. Minä olen jo niin tottunut kunnianosoituksiin ja häväistyksiin, hyvään ja huonoon maineeseen Herran Kristuksen tähden, että tämänkin asian jaksan helposti kantaa ja hyvityksen kieltää itseltäni."
Niin seurasi hän vanginvartijaa ulos.
Mutta pappi Feiermann oli jo enemmän kuin kyllin saanut oikaisua siinä mikä oli tapahtunut. Eikä siinä kyllin, että hänen valituksensa Haugea vastaan oli havaittu aiheettomaksi ja jätetty huomiotta esivallan puolelta, vaan myöskin maaherra Hofgaard oli niin harmistunut Feiermannin häikäilemättömästä ja raa'asta menettelystä, että hän myöhemmin asiaa selostaessaan kirjoitti kirjeen Kristianian hiippakunnan hallinnolle, jossa kirjeessä hän syytti pappia siitä, että tämä oli luvattomasti panettanut vankeuteen syyttömän kansanmiehen, huomioonottamatta asianomaisen lain varsinaista tarkoitusta ja rajoituksia.
Hauge oli niinmuodoin kunnialla kestänyt ensimäisen kokeensa ja kärsinyt ensimäisen uhrikoetuksensa Jumalan asian edestä.