"Kyllä", vastasi Hauge. "Hän on yksi veljistäni Herrassa."
"Sitten saa hänkin seurata sinua vankeuteen", sanoi nimismies.
"Kyllä", vastasi Kristian, "sen teen mielelläni."
Otettuansa lyhyesti hyvästit isännältä seurasivat molemmat maallikkosaarnaajat ilman napinaa nimismiestä, joka vei heidät kaupungin vankilaan, antaen samana iltana tiedon maaherralle asiasta.
Tiistaina aamupäivällä saapui maaherra omassa persoonassaan vankilaan ja kutsutti Haugen ja Baersön eteensä.
Molemmat maallikkosaarnaajat astuivat hiljaisina sisään ja tervehtivät.
Läänin maaherra katsoi kauan ja tutkivasti Haugea.
"Sinäkö siis olet Hans Nielsen Hauge?" kysyi hän.
"Kyllä — se on nimeni", vastasi Hauge.
Maaherra oli hetken ääneti, katsoi jälleen Haugea, jonka suuret, kirkkaat silmät eivät poistuneet hänen kasvoiltaan, ja sanoi: