"Sinua on syytetty irtolaisuudesta ja luvattomasta esiintymisestä; on häpeä, että sinä, joka kumminkin olet kunnioitettavan talonpojan poika, tahdot esiintyä sillä tavoin ja välttää rehellistä työtä henkesi elatukseksi."
Maaherralla oli vakavat, harmaat silmät, ja hän puhui hyvin hitaasti, painostaen joka sanaa.
"Seuraus tuollaisesta irtolaisuudesta on se, että sinä tulet kuritushuoneeseen", lisäsi hän varottaen.
Hauge vaikeni, kunnes maaherra oli puhunut loppuun saakka. Sitten otti hän askeleen eteenpäin ja seisoi uskaliaana tuon korkean virkamiehen edessä.
"Maaherra sanoi, että minua on syytetty irtolaisuudesta", sanoi hän rauhallisena ja kirkkaalla äänellä. "Sellainen syytös ei ole tosi, tehköönpä sen sitten ken tahansa. Eikä sekään, että olisin laiskuri, joka tahdon vetäytyä työstä."
Maaherra keskeytti hänet.
"Nimismies Knoph on ilmoittanut tämän minulle", sanoi hän jyrkästi, "virkansa puolesta — ja silloin lienee se kumminkin totta."
"Ei, sitä se ei ole", vastasi Hans Nielsen Hauge rohkeasti vetäen paperin taskustansa ja astuen maaherran eteen.
"Tässä on minun laillinen passini matkaani varten Kristianiaan", sanoi hän; "ja mitä työhöni tulee, olen koko kevään kyntänyt isäni Haugen talossa Tunessa. Sen voi hän itse ja koko sen seudun väki todistaa."
Hän asetti passinsa pöydälle maaherran eteen.