"No niin, niin — sitähän meidän tulee olla", vastasi vouti Hagerup.
"Hullusti kävisi muuten."
"Niin, koska niin on", sanoi Hauge, "pyydän voudilta lupaa saada tehdä kysymyksen."
Vouti nyökäytti päätään myöntyvästi.
"Kysy sinä vaan."
Hauge astui askeleen eteenpäin.
"Tahtoisin kysyä", sanoi hän hiljaisesti, "onko kristillistä, että ne, jotka juovat itsensä juovuksiin ja tappelevat niin että makaavat kaduilla, saavat pitää vapautensa, kun minut, joka käyn kirkossa joka kerran kun siellä saarnataan — ja joskus, varsinkin iltasin, koetan kehoittaa ja vahvistaa lähimmäisiäni laululla ja puheella valtion voimassa olevan uskonnon mukaan, pannaan vankeuteen ja uhataan kuritushuonerangaistuksella?"
Vouti hymyili.
"Ei, sitä ei voida millään muotoa kutsua kristillisyydeksi", vastasi hän. "Se ei ole myöskään lain hengen ja tarkoituksen mukaisesti oikein; me tulemme tekemään jotakin tässä asiassa."
Hän kohousi seisaalleen.
Hän ojensi Haugelle kätensä hyvästiksi ja poistui.