Hauge kääntyi hiljaisesti häneen.
"Sen teen minä; — odota vaan, että saan maksetuksi emännälle velkani", vastasi hän, otti kukkaronsa ja ojensi emännälle maksun, josta olivat jo etukäteen sopineet.
Tämä vastaanotti arkaillen rahat.
Mutta Hauge puki päälleen rauhallisena takkinsa, kääntyi koulumestarin puoleen, ja sanoi lämpimällä, hyväntahtoisella äänellä:
"Tuntuu hyvältä olla lämpimästi puettuna, kun on kylmä; samoin myöskin olla varustettuna Kristuksen rakkaudella, niin että voin sydämestäni rukoilla niiden puolesta, jotka hyökkäävät päälleni ja vainoovat minua. Jumalan rauhaa, ja hyvästi jääkää!"
Hän kääntyi hiljaisesti ja poistui.
Silloin tapahtui jotakin harvinaista.
Koulumestari, joka oli tuijottanut masennettuna hiljaiseen, rauhalliseen mieheen, purskahti yht'äkkiä itkuun niin hillittömään, että hän vapisi.
"Oi Jumala, armahda minua!" pusertui hänen huuliltaan.
Sitten riensi hän ovelle Haugen perästä.