Poika käänsi päätään; hänen kasvoilleen oli noussut voimakas puna.
"Minä koetan", sanoi hän.
"Ja teet ainoastaan mitä Hän tahtoo."
"Niin" — vastasi poika sangen hiljaa.
Vähään aikaan ei sitten puhuttu mitään. Äiti käveli vähän aikaa edestakaisin; poika makasi ja katsoi eteensä kirkkain silmin.
Äiti seisahtui.
"Etkö mitään muuta ajatellut?" kysyi hän.
Poika katseli häntä.
"En. — Kyllä sentään ajattelin vaatteitanikin." Hän hymyili. "Sitä — etten saisi niitä enää pitää."
Silloin hymyili äitikin.